Curriculum vitae

Ihmisten väliset kohtaamiset ovat merkityksellisiä, saamme niistä virtaa, lataamme toistemme akkuja. Voiko katsoja kohdata kuvan samalla tavalla, niin että siitä syntyy energiaa joka vaikuttaa syvästi? Silloin kuva on saattanut kuvantekijän ja katsojan yhteen ja tämä kohtaaminen on ollut tärkeä.

Voiko yhteiskunnan epäkohtiin ottaa kantaa ja vaikuttaa "kauniilla" kuvalla? Vai pitääkö kuvata kaikki vääryydet ja julmuudet? Väheneekö väkivalta, itsekkyys, vallanhimo, ja ahneus maailmassa näitä asioita kuvaamalla? Kuva vaikuttaa ja jää ihmismieleen välittömästi. Miten hyviä asioita maailmassa saadaan lisääntymään jos mieleemme enevässä määrin kertyy kauhukuvia?

Itse ajattelen että kuvat, jotka synnyttävät iloa, optimismia, hymyä ja haltioitumista mystiikan, kauneuden ja elämän moninaisuuden edessä omalta osaltaan lisäävät ja ylläpitävät näitä hyviä asioita maailmassa. Minusta ihmiset tarvitsevat muistutusta pienten hyvien asioiden olemassaolosta. Media pitää kyllä huolen niiden asioiden esille tuomisesta joiden soisi maailmasta häviävän.

Kuvissani Mimi ja Pierrot ovat vaeltaneet tällä pienellä planeetallamme jo liki 30 vuotta. Matkallaan he ovat kohdanneet elämän kauneuden, ilon ja huumorin. Myös suru, pelko ja pettymys ovat tulleet heille tutuiksi.Toivoa ja löytämisen iloa he eivät ole vastatuuulessakaan kokonaan kadottaneet. Heidän sydämessään on säilynyt rakkaus ihmiseen ja elämän ihmeen kunnioittaminen.

Valppaina ja innokkaina kuin lapset Mimi ja Pierrot tutkivat maailmaa. Heidät valtaa suuri ihmetys. Meri, vuoret, metsät, puut, kukat ja pellot valloittavat heidän sielunsa. Aurinko ja tuuli hellivät heidän ihoaan ja lähteen vesi virkistää heidän huuliaan. Hämärässä kirkossa he sytyttävät tuohuksen Neitsyt Marian kuvan eteen ja pyytävät lohtua, tarkoitusta ja ymmärrystä tähän mielettömään maailmaan. Öisin kuu valaisee heidän siunattua untaan.

Matkallaan Mimi ja Pierrot huomasivat, että samaa kauneutta jota he löysivät maailmasta ja luonnon ihmeistä, löytyy myös ihmisistä ja heidän välisistä suhteistaan. Ystävyyden merkitys valkeni heille kaikessa syvyydessään ja he tunsivat olevansa äärettämän rikkaita ja onnekkaita.

Luottavaisina he jatkavat matkaansa. He kulkevat eteenpäin, läpi uusista ja yhä uusista ovista ja porteista. Välillä koettelemukset pidättelevät heitä matkallaan. Synkät pilvet kerääntyvät taivaalle ja tuuli yltyy.

Aikanaan kamppailu on taas ohi, tuuli kääntyy, verhot heilahtavat ja taas uusi ennen näkemätön maisema avautuu heidän silmiensä eteen. Ja jälleen Mimi ja Pierrot jatkavat vaellustaan elämän näyttämöllä jossa maa, meri, taivas ja kohtalontaistoaan käyvät ihmiset löytävät aina ja loputtomiin yhä uusia merkityksiä kauneudelle ja elämälle.

Pierrotin valkoiseen kaulukseen ja mustiin vaatteisiin minulle kristallisoituu mustan ja valkoisen ikuinen vuoropuhelu, joka koskettaa aina yhtä syvästi.

Ja sen feminiinisen pehmeänä vastapainona Mimin pitsit, röyhelöt, ruusut ja linnut, kaikki se kaunis turhuus joka niin lempeästi ravitsee väsynyttä sielua.

Katse. Kädet. Eleet ja ilmeet.

Loputtomat erilaiset ja ihmeelliset maisemat, erilaiset valon ja varjon leikit.

Elämän pieniä hetkiä, välähdyksiä, meren pisaroita. Sinun katsettasi odottaen. Ole hyvä!